Koonti luetuista kirjoista

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Pimeä voima

Mai, Jia (2018): Pimeä voima. Suom. Rauno Sainio. Aula Co . E-kirja, vastaa painettuna 376 s.

”Salaliittojen, nerojen, vallankumouksellisten ja hirvittävien moraalisten valintojen maailmassa ihmiset uhraavat kaiken salaisuuksille - kunnes ne lopulta tuhoavat heidät. Romaani sukeltaa syvälle kiinalaisen tiedusteluyksikön synkkään ytimeen. Kirjan päähenkilöt ovat poikkeuksellisen kuulonsa vuoksi viestitiedustelijaksi värvätty sokea maalaismies, lahjakas mutta erikoinen nuori matemaatikko, unissaan viholliskoodeja murtava kryptoanalyysin veteraani sekä vietnamilaisen sotilaan ruumis - tarinan kertoja. 

Mai Jia (s. 1964) on Kiinan palkituimpia ja luetuimpia nykykirjailijoita, jonka teoksia on Kiinassa myyty miljoonia kappaleita. Vuosia Kiinan tiedustelupalvelussa työskennellyt Mai Jia, oikealta nimeltään Jiang Benhu, on kirjoittanut neljä romaania, joista on myös tehty tv- ja elokuvasovituksia. Pimeä voima toi Mai Jialle arvostetun kiinalaisen Mao Dun -kirjallisuuspalkinnon vuonna 2008. Teos on itsenäinen jatko-osa romaanille Koodinmurtaja, joka julkaistiin suomeksi 2017.”

Toimittaja Mai Jian Pekingiin suuntautuvalla työmatkalla tapahtuu ikävä välikohtaus, joka myöhemmin osoittautuukin aikamoiseksi onnenpotkuksi. Episodin seurauksena Mai Jia pääsee Kiinan turvallisuudesta vastaavan Erikoisyksikkö 701:n johdon lähipiirin ja saa liikkua yksikön alueella kohtuullisen vapaasti tutustuen toimintaan. Mai Jialle selviää, että yksikön tehtävänä on tarkkailla vihollisvaltioiden sotilasviestintää ja yksikkö koostuu kolmesta osastosta. Viestitiedusteluosasto sieppaa sanomia, salakirjoitusosasto purkaa ne ja operaatio-osasto puolestaan huolehtii kentällä suoritettavasta tiedustelusta, eli perinteisestä vakoilusta.

Sitä mukaan, kun yksikön salaisuudet muuttuvat julkisiksi, niin Mai Jiakin saa arvokkaita haastatteluita. Yksikönjohtaja Qianilta hän kuulee viestitiedustelijoihin, eli tuulen kuuntelijoihin, liittyvän mielenkiintoisen tarinan. Yksikönjohtaja An Zaitian puolestaan kertoo Huang Yiyistä, tuulen tarkkailijasta, joka koodinmurtajana on varsin eksentrinen ihminen. Chen Erhun suojatti taas toimittaa Mai Jialle kirjeenvaihtoa, joka avaa eläköityneen koodinmurtajan vanhuudenpäiviä ja operaatio-osaston konkari, toveri Ly, paljastaa lopuksi erään valokuvan taakse kätkeytyvän tapahtumasarjan, jota tuuleen tarttujat kutsuvat omaksi mestariteoksekseen.

Tämä Koodinmurtajan itsenäinen jatko-osa on käsittääkseni täysin fiktiota, vaikka kirjailija onkin nimennyt päähenkilön itsensä mukaan. Romaani ei myöskään ole jännäri eikä trilleri, vaan neljä eri tarinaa kertovat vakoilun parissa työskentelevien erityisistä luonteenpiirteistä samoin kuin siitä, miten kansalaiset ovat valtiota varten, eikä valtio suinkaan kansalaisia. Pidinkin kovasti ensimmäisestä tarinasta, mutta toinen oli aivan liian pitkä ja puuduttava kiukuttelu siitä, kuka saa rakastaa ketäkin. Kolmatta tarinaa aloittaessani huomasin kirjan hohdon tyystin kaikonneen ja kesti jonkin aikaa saada lukuinto takaisin, mutta seuraavat tarinat osoittautuivat kyllä yhtä mielenkiintoisiksi kuin ensimmäinenkin. Toisella tarinalla oli kuitenkin väistämättä vaikutus lukukokemukseen, eikä romaani myöskään ollut yhtä tiivis kuin Koodinmurtaja, mutta kirja valotti mielenkiintoisella tavalla tiedustelupalvelun eri tehtävissä työskentelevien ihmisten maailmaa.

Jälkisanat:

Pidän Mai Jian molempia suomennettuja romaaneja kiehtovina ja ehdottomasti lukemisen arvoisina, mutta nyt molemmat kirjat luettuani minut on kyllästetty koodinmurtamiseen ja vakoiluun liittyvillä tiedoilla. Olen kuitenkin hurjan iloinen siitä, että kiinalaisten nykykirjailijoiden teoksia on alettu suomentamaan, koska olen löytänyt aivan uuden ja kiinnostavan kirjailijajoukon.

Ei kommentteja: