Koonti luetuista kirjoista

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Rouva C.

Rytisalo, Minna (2018): Rouva C.. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 367 s.

”Ehkä sellainen on avioliitto, Minna ajattelee, kahdella sanalla pikaisesti solmittu mutta hitaasti kasvava. ”Harjun juurella järvikaupungissa on harmaa talo, jossa on kahdeksan kamaria, kuusi lasta sekä lehtori ja hänen rouvansa. Rouvan sisällä myrsky katkoo oksia eikä hiljene. Keittiössä kakut palavat tai jäävät raaoiksi, eikä rouvalle vieläkään riitä se, mikä riittää muille. Hänessä on voima, joka etsii pääsyä ulos, kasvaa ja riepottelee, kyseenalaistaa luonnonlait ja saa välillä vaipumaan melankoliaan. Rouva C. kuvaa erään avioliiton tarinan ja näyttää, millaisista silmuista puhkeaa se Minna Canth, jonka me tunnemme: esikuva, taistelija, patsas. Piian ja pumpulikauppiaan tytär päätyy naimisiin opettajansa kanssa ja huomaa olevansa aina raskaana. Perhe kasvaa, mutta samalla kasvaa halu tehdä kodin ulkopuolella paljon enemmän. Rouva C. on rakkaustarina ja ystävyyden kuvaus. Vaikka aika on eri, kysymys on sama: missä kulkevat yksilön rajat? Romaani on myös voimakas, kaunokirjallinen kannanotto tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta.”

Minna Canth, tuo ankaran ja arvokkaan näköinen rouva saa minut aina katseellaan kutistumaan ja pyytelemään anteeksi, miten en tiedä hänestä juuri mitään muuta kuin kirjalliset ansionsa sekä 19.3. vietettävän Minna Canthin ja tasa-arvon päivän. Erityistä tämän vuoden päivässä on se, että Minna Canthin syntymästä tulee kuluneeksi 175 vuotta, mutta hänen vimmaa täynnä olevat sanansa: ”Naiskysymys ei ole pelkästään naiskysymys, vaan ihmiskunnan kysymys” ovat edelleen ajankohtaisia.

Minna Canthin kirjeenvaihtoa tai päiväkirjoja ei ole juurikaan säilynyt, joten nuoresta Minnasta sekä Ferdinand ja Minna Canthin avioliitosta kertova romaani on pitkälti fiktiota. Romaanissa Rytisalo kuvaa Ferdinand Canthin paljon aikaansa edellä olevaksi mieheksi ja Canthien avioliiton puolestaan hyvin tasa-arvoiseksi ja onnelliseksi. Ferdinand kannustaakin Minnaa kirjoittamaan, eikä hän myöskään estä vaimoaan sohimasta mielipiteillään ampiaispesää. Minna hyökkääkin voimakkaasti tyttöjen ja naisten ahtaita rooleja vastaan, mutta ei hän myöskään tahdo hyväksyä herrasväelle asetettuja käytösmalleja.

Rouva C. tuokin hienosti esille sen, miten Minna Canth on 1800-luvun naisena kuin norsu yhteiskunnan posliinikaupassa. Hän ei kerta kaikkiaan sovi tuon ajan naisen muottiin tiedonjanollaan ja eriarvoisuuden kyseenalaistamisellaan, joten hän aika ajoin vaipuu syvään synkkyyteen ja miettii: ”Elämä on haaveista luopumista, sen on huonoja päätöksiä ja surkeiden vaihtoehtojen vitsamainen tienvarsivesaikko. Elämä on risuluuta ja menetetty usko, kadonnut toivo ja tieto siitä, että piiskaa saa kintuilleen, valitsi mitä tahansa.” Ferdinand ymmärtää Minnan voimakkaita mielialanvaihteluita, mutta Minna menettää aviopuolisonsa ja ainoan tukijansa aivan liian varhain. Ferdinandin perintö Minnalle on kuitenkin usko itseensä. Minä voin, en pelkää, toteaa leskeksi jäänyt Minna noustessaan reestä lapsuudenkotinsa pihassa Kuopiossa.

Minna Rytisalo kirjoittaa kaunista ja sujuvaa kieltä, jota on nautinto lukea. Eniten ihailen kuitenkin sitä, miten hän taitavasti asetelluilla henkilöillä ja sanoilla saa esiin Minna Canthin kamppailun niin itsensä kuin ympäröivän maailman kanssa. Romaani on toki avioliittokuvauskin, mutta pikemminkin avioliitto antoi Minnalle turvallisen suojapaikan, jossa hän yhdessä Ferdinandin kanssa loi ehkä tietämättäänkin perustan tulevalle työlleen naisten ja köyhien oikeuksien puolestapuhujana.

Jälkisanat:

Rouva C. voitti Suuren journalistipalkinnon vuoden kirja 2018 -kategorian ja palkintalautakunta kuvaa kirjaa vaikuttavaksi romaaniksi, joka avaa ikkunan historiallisen henkilön yksityiseen maailmaan.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa.

Ei kommentteja: