Koonti luetuista kirjoista

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Jumalan huone

Kärki, Katja (2019): Jumalan huone. Bazar. E-kirja, vastaa painettuna 461 s.

”Hyvästi koko perkeleen suku! Elsa on päättänyt lähteä kodistaan ja omistaa koko elämänsä synnin tekemiselle. On lähdettävä, sillä ahdasmielisen suvun mielestä Elsa on aivan liikaa kaikkea. Pinkkiä siilitukkaa ei saa survottua siihen muottiin, johon nuoren naisen pitäisi mahtua. Hyvästi isä ja äiti, hyvästi pikkusisko ja etuoikeutetut veljet! Elsa maksaa kuskille setelillä ja istuu tyhjälle ikkunapaikalle bussin keskiosaan. Katja Kärjen Jumalan huone kertoo kolmen naisen kautta pohjoiskarjalaisen Martikaisen suvun tarinan 1930-luvulta nykyaikaan. Suvun kaapeissa piilotellaan rumia luurankoja, tekoja, joita ei voi antaa anteeksi ja joista ei puhuta, mutta jotka koko ajan äänettömästi huutavat olemassaoloaan piinatessaan jokaisen mieltä. Kärjen monisärmäisessä esikoisteoksessa kuuluu vahvan ja vivahteikkaan kertojan ääni, joka herättää pohtimaan naiseutta, menneiden sukupolvien selviytymistä ja anteeksiantoa.”

Aili, Marian täti ja Elsan isotäti, on syvästi uskonnollinen, mutta 1920-luvun alussa syntynyt Aili on löytänyt Jumalansa vasta sellaisten kokemusten jälkeen, jotka ovat jättäneet häneen elinikäiset arvet. Ailille usko ja uskonnollinen yhteisö merkitseekin lämmintä syliä ja turvaa, kun taas hänen vuonna 1960 syntyneellä sisarentyttärellään Marialla on epäilyksiä. Maria hyvin varovaisesti tutkii suhdettaan uskoon ja kypsyttelee ratkaisujaan pitkään. Marian sisarentytär, vuonna 1985 syntynyt Elsa puolestaan luopuu uskostaan rytinällä ja hyvin päättäväisesti tekee kaikki mahdolliset tietämänsä synnit.

Tarina ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen, vaan sisältää monenlaisia tasoja käsittelemättömine asioineen ja salaisuuksineen. Jotkin ei kestä yhtään päivänvaloa ja toisista taas vaietaan ilmeisesti siksi, ettei nukkuvaa karhua haluta herättää. Sinänsä vaikenemisella ei ole mitään tekemistä lestadiolaisuuden kanssa, koska monista näistä asioista vaikenisi niin ateisti kuin tavan evankelisluterilainenkin. Romaania onkin nostettu esille vahvasti lestadiolaisuutta käsittelevänä teoksena, mutta minusta lestadiolaisuus toimii taustalla vain peilinä Marian ja Elsan etsiessä omaa tietään.

Maria on syntynyt vuosikymmenenä, jolloin rintaliiviroviot roihusivat, mutta naisen yhteiskunnallinen asema oli edelleen miehelle alisteinen. Kiltiksi tytöksi kasvatettu Maria alkaakin kyseenalaistamaan oppeja vasta myöhemmin oltuaan työelämässä ja elettyään itsenäisen naisen elämää. Elsa taas ei voi ymmärtää, miten hänelle ei sallita samoja asioita kuin muille samanikäisille tytöille ja siinä missä Maria pohdiskelee itsekseen, niin Elsa ei Marian tavoin nöyristele, vaan antaa myrskyvaroituksia ja lopulta katkaisee siteet kertaheitolla.

Romaani on kuitenkin hyvin erilainen mitä ennakkoon lukemani perusteella odotin. En kuitenkaan pahastunut uskontoon liittyvien voimakkaiden näkemyserojen ja pitkien keskustelujen puuttumisesta, koska minusta tarinan hienous piilee siinä, miten ihminen vain alkaa kasvamaan erilleen, miten oma ajattelu ottaa vallan. Kaikenlaiset uskonkeskustelut olisivat tuoneet tarinaan aggressiivisuutta, jolloin Mariasta ja Elsasta olisi tullut uhreja eikä suinkaan ihmisiä, jotka ovat tehneet itsenäisen päätöksen. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että Elsan viettämä rock’n’ roll -elämä olisi voinut jäädä vähemmälle huomiolle, mutta ehkä tällainen käytös on luonnollinen vastareaktio sille, ettei ole saanut kokea asioita ikätovereidensa lailla. Kyllä, pidin kovasti ja pääsiäisen pyhät vierähtivät nopeasti kirjan parissa.

Jälkisanat:

Löytämäni haastattelun mukaan kirjailija on kirjoittamassa kahta uutta romaania. Toinen käsittelee nuorisopsykiatrista laitosta ja toinen ekoyhteisöä.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.

Ei kommentteja: