Koonti luetuista kirjoista

torstai 30. toukokuuta 2019

Kellontekijän tytär

Morton, Kate (2019): Kellontekijän tytär. Suom. Hilkka Pekkanen, Tuukka Pekkanen. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 556 s.

”Rakastetun tarinankertojan ahmittava romaani varkaista ja taiteilijoista yhdistää lumoavasti historiaa, salaisuuksia ja mysteeriä.

"Kukaan ei muista oikeaa nimeäni. Kukaan ei tiedä mitä sinä kesänä todella tapahtui." 1862 joukko nuoria taiteilijoita kokoontuu Thamesin varrelle Birchwoodin kartanoon viettämään raukeaa, inspiroivaa kesää. Kesän lopussa yksi naisista on ammuttu ja toinen kadonnut. 2017 nuori arkistonhoitaja Elodie löytää Lontoosta nahkalaukun, jossa on valokuva huomiota herättävän näköisestä naisesta viktoriaanisissa vaatteissa sekä luonnoslehtiö, johon on hahmoteltu suuri talo joenpenkereellä. Kuka kuvan nainen on? Ja miksi kuvan kartano tuntuu Elodiesta oudon tutulta?”

Eletään vuotta 2017 ja Stratton, Caldwell & Co:lla arkistonhoitajana työskentelevä Elodie Winslow päättää arkistoida vanhasta vaatehuoneesta löytyneen laatikon sisällön. Laatikko ei osoittaudu miksikään aarrearkuksi, mutta Elodie ei saa silmiään irti nuoren, 1800-luvun lopulla eläneen naisen valokuvasta. Jos valokuva on vangitseva, niin yksi laatikosta löytyneen muistikirjan luonnoksista saa veren suorastaan kohisemaan Elodien korvissa. Piirros vastaa täysin hänen edesmenneen äitinsä kertoman sadun kartanoa, joten satu ei välttämättä olekaan pelkkä satu. Elodien onkin etsittävä kartano sekä selvitettävä, kuka valokuvan kiehtovan näköinen nainen on.

Esittelytekstin mukaan romaani yhdistää historiaa, salaisuuksia ja mysteeriä. Kaikki nämä elementit kyllä löytyvät, mutta paikoitellen hieman sekavalta tuntuva tarina etenee turhan laiskasti, eikä mysteereissäkään ole mitään jännittävää. Minusta kirjailija ei ole sitonut henkilöitä ja tapahtumia onnistuneesti yhteen, vaan kaikki liitokset tuntuvat löyhiltä, jollain tapaa silmiinpistävän keksityiltä ja aivan liian kaukaa haetuilta. Ahmittavan sijasta kirja etenikin lautasella pyörittämällä ja useassa kohdassa mietin, että miten ihmeen monta kappaletta voidaan käyttää jonkin asian kuvailemiseen. Aivan kuin kirjailija olisi tajunnut, ettei hän saa tätä tarinaa oikein toimimaan ja keskittyi sitten siihen minkä hän hienosti hallitsee, eli kuvailuun. Ei, en lumoutunut vaan päinvastoin, lukukokemus jäi kovin vaisuksi.

Jälkisanat:

Olen lukenut kaikki Kate Mortonin romaanit ja minusta Kellontekijän tytär on aiempien kalpea varjo. Tästä puuttuu tyystin mielenkiintoiset henkilöt ja käänteet, mutta seuraava romaani sitten näyttää onko tämä vain yhden kirjan notkahdus, vai onko lehmä lypsetty kuiviin.

Ei kommentteja: