Koonti luetuista kirjoista

lauantai 11. toukokuuta 2019

Petoksen hinta

Lemaitre, Pierre (2019): Petoksen hinta. Suom. Kaila Holma. Minerva. E-kirja, vastaa painettuna 510 s.

”57-vuotias Alain Delambre on ollut työttömänä jo neljä masentavaa vuotta. Entiselle henkilöstöpäällikölle on tarjottu vain satunnaisia mitättömiä pikkuhommia. Tulevaisuus näyttää toivottomalta. Kun Alain lopulta saa kutsun suuryrityksen työhaastatteluun, hän on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen paikan. Yllättäen hakijoiden kesken järjestetään kelpoisuustesti, johon kuuluu lavastettu panttivankitilanne. Selvitäkseen voittajana testistä Alain laittaa kaiken likoon. Hän velkaantuu, rikkoo suhteet lapsiinsa, ajaa vaimonsa ahtaalle ja ajautuu psyykkiselle raja-alueelle. Kun Alainille sitten selviää, että testin tulos oli ennalta sovittu, ei hänen raivollaan ole rajoja. Se mikä alkoi roolipelinä, muuttuu totiseksi todeksi.”

Juonen kulusta minulla ei ole esittelytekstiin enempään lisättävää, mutta Lemaitre on taas kerran punonut kerta kaikkiaan häijyn juonen. Ensin alustetaan pitkään työttömän Alain Delambren arkea ja tuntoja, mutta ihailin Alainin sinnikkyyttä ja optimismia. Alainin saadessa mieleisen työhaastattelukutsun, iloitsin hänen puolestaan ja petyin karvaasti, kun Alain saa tietää testin lopputuloksen ennaltasovituksi. Kaikki myötätuntoni oli Alainin puolella ja kuvittelin, että seuraava puolikas kirjasta eletään panttivankidraamaa. Olen lukenut sen verran monta Lemaitrea, että minun olisi pitänyt tietää paremmin.

Panttivankidraama on esitetty panttivangiksi joutuneen entisen poliisin näkökulmasta, jolloin ammattilainen luki tilannetta sisältäpäin ja selitti lukijalle kaappaajan käytöstä. Tämä oli kivan erilainen ratkaisu eikä päästänyt mielenkiintoa herpaantumaan, mutta vielä suurempi yllätys oli, että tästä alkoikin varsinainen tapahtumien sarja, jossa juonen oveluus alkaa selviämään. Automaattisesti oletin asioiden etenevän telkkarista tuttuun tapaan, mutta Lemaitre torpedoi kaikki oletukseni, joten intensiteetti ja jännitys säilyy hienosti loppuun asti. Petoksella on tosiaan hintansa, kaikki eivät ole valmiita myymään moraaliaan ja arvojaan.

Jälkisanat:

On jollain tapaa uskomatonta, miten Pierre Lemaitre luo rikosromaaneihinsa täysin toisistaan poikkeavat tarinat ja miten uskottavasti hän kuvaa niin aikuisen kuin lapsenkin mielenliikkeitä. Silmukka, Verihäät ja Petoksen hinta esimerkiksi ovat juonenkuljetukseltaan ja tunnelmaltaan hyvin erilaiset, mutta kaikki ovat naulanneet minut nojatuoliin.

2 kommenttia:

Petra kirjoitti...

Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

Piia kirjoitti...

Kiitos ja Pierre Lemaitresta on tullut yksi luottotrilleistäni. Hän on asettanut riman korkealle, mutta aina hän vain ylittää sen. :) t: Piia