Koonti luetuista kirjoista

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Poltetun miehen tytär

Koivukari, Tapio (2018): Poltetun miehen tytär. WSOY. E-kirja, vastaa painettuna 282 s.

”Vaiherikas ja jännittävä historiallinen romaani noitavainoista eeppisen proosan mestarilta.

Manga on nuori nainen Hyväniemestä. Hän on perheestä, jossa on osattu tehdä taikoja - käyttää parantavia yrttejä ja maagisia riimuja. Lapsia on maailmaan autettu, sairauksia hoidettu ja kalaonnea avitettu. Kertomuksen alussa Manga kulkee pitkin vaikeakulkuista ylänköä, hän suoraan sanoen pakenee syytöksiä, joita kyläläiset ovat hänen päälleen syytäneet. Hän on noidan tytär ja noita varmaan itsekin. Ehkä hänetkin pitäisi viedä roviolle.1600-luku oli monipuolisesti synkkää aikaa Euroopassa. Noitavainoja oli yleisesti ja varsin usein noituudesta syyttäminen oli seurausta naapureiden välisestä kaunasta ja kateudesta. 

Tapio Koivukari perustaa mestarillisen romaaninsa islantilaiseen tositapaukseen, mikä tuo kertomukseen suomalaisille lukijoille pienen eksoottisen vivahteen, vaikka luterilaisessa maailmassa liikutaankin. Toki Tanskan eikä Ruotsin kuninkaan alamaisuudessa. Samalla ollaan hyvin tutussa miljöössä: karussa, vähäväkisessä maakunnassa, jossa naapureiden kyräily ja erilaisuuden huono sietäminen muodostavat kanssakäynnin perustan. Jos silmätikuksi joutuu, on hengenlähtö lähellä. Ja vaikka laki antaa periaatteessa turvaa, on heikomman oikeuden puolustaminen useimmille liian uskaliasta.”

Romaani sijoittuu 1600-luvun loppupuolelle aikaan, jolloin kirkon suhtautuminen kansanuskomuksiin jyrkästi muuttui ja muuhun kuin rukoukseen turvautumista alettiin pitää paholaisen kanssa veljeilynä. Erityisen taitavana hainpyytäjänä tunnettu Hyväniemen Thórdur ei ymmärrä ilmapiirin nopeaa muuttumista, vaan edelleen lähtee merelle Thórin päivänä kasvavan kuun aikaan ja kätkee veneen etumaston koloon pienen puulevyn, johon on kaiverrettu merenjumala Ægirin kypärä. Thórdur tulee pian huomaamaan, ettei tämä olekaan enää perinteistä loitsimista, vaan hänen katsotaan harjoittavan noituutta.

Erään riita-asian jälkimainingeissa Thórdur Gudbrandsson saa syytteen pirun manaamisesta kirkkokansan keskuuteen ja seuraavilla syyskäräjillä Thórdurin hyvin tuntemat miehet todistavatkin: ”Ei meistä kukaan kykene vannomaan. Etteikö Hyväniemen Thórdur olisi sitä voinut tehdä. Sitä mitä hänestä syytetään. Kun hän on aika kauan ollut jo Rantojen kihlakunnan suurin noitamies, sikäli kun asiasta on jotain puhuttu. Vaimonsa oli melko noidanvikainen, tunsi yrtit ja muut salat. Ja sen tietää koko pitäjä, että Thórdur antoi poikansa vaihdokkaaksi piiloväelle noitavoimia saadakseen.” Useamman miehen voimin näytetään toteen, että Thórdurin noitumana oli itse saatana saapunut Herran seurakuntaa koettelemaan, joten Thórdur tuomitaan magian harjoittamisesta roviolle ja seuraavana syytettynä on Thórdurin tytär Manga (Margrét) Thórdardóttir, olihan kirkkopiru jättänyt tämän poltetun miehen tyttären rauhaan.

Romaani perustuu tositapahtumiin, eli kirjassa esitetyt oikeudenkäynnit ja teloitukset ovat oikeasti tapahtuneet ja Thórdur Gudbransson sekä hänen tyttärensä Margrét Thórdardóttir ovat todellisia henkilöitä. Historiallisesta näkökulmasta tarina onkin mielenkiintoinen ja vaikka olen lukenut noitavainoista, niin silti minut yllätti se, miten mielivaltaisesti joutui syytetyksi ja miten mahdottomaksi syyttömyyden todistaminen oli tehty todistajien suojellessa ensisijaisesti itseään. Vanhaa kirjakieltä jäljittelevää kerrontatyyliä oli kuitenkin melko työläs lukea ja hyvin samankaltaiset islantilaiset nimet sekoittuivat toisiinsa, joten loppua kohden keskittyminen alkoi väkisin herpaantumaan. Tekstin raskaudesta huolimatta varmasti mielenkiintoista luettavaa historiasta tai islantilaisesta mytologiasta kiinnostuneille.

Jälkisanat:

Luin kirjailijan haastattelun jossa hän kertoo, että Islannissa ja Suomessa tuomittiin noituudesta enemmän miehiä kuin naisia mutta vielä yllättävämpi tieto oli, että Islannissa noidiksi epäillyt olivat oman aikansa keskiluokkaa, hyvin toimeentulevia talonpoikia. Kirjan perusteella noituudesta syyttäminen olikin takuuvarma keino päästä eroon kateuden kohteestaan.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja.

Ei kommentteja: