Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Valkoinen kaupunki

Nupponen, Anni (2019): Valkoinen kaupunki. Osuuskumma-kustannus . E-kirja, vastaa painettuna 277 s.

”Nainen kurkottaa kohti aurinkoa jäätyneessä kaupungissa.

Maailma on jäätynyt ilmastokatastrofin seurauksena ja ihmiskunnan rippeet ovat vetäytyneet suljettuihin kaupunkeihin. Sonja, kuuluisan taiteilijan Sasha Marun tytär, haluaa oppia tuntemaan edesmenneen isänsä. Valkoinen kaupunki on romaani taiteesta, kylmyydestä, rajoista ja niiden ylittämisestä.”

Bongasin tämän Anni Nupposen kirjoittaman romaanin kirjaston valikoimaa selatessani ja jäin miettimään minkälainen on romaani, joka on tavallaan omakustanteinen? Kirjailija voi toki omasta halustaan vältellä suuria kustantamoja, mutta ajoittain ne julkaisevat niin merkillisiä taidepläjäyksiä, että minkälainen on kirja jolle isommat ovat mahdollisesti kääntäneet selkänsä, jos käsikirjoitusta on heille tarjottu? Vastaus on, että ei ollenkaan hullumpi.

Romaanin Valkoinen kaupunki on osa valtavaa kompleksia, jonne ihmisiä ympäri maailmaa on evakuoitu maailman jäädyttyä. Valkoisen kaupungin sinnikkäät asukkaat ovat oppineet selviämään hyytävässä kylmyydessä ja vaihtotalous kukoistaa. Maasydämen asukkaat puolestaan asuvat kaupungin alle louhituissa luolissa ja heidän yhteiselonsa perustuu lähes kommunistille kurille ja järjestykselle. Jäätyneessäkään maailmassa ei vältytä yhteiskuntaluokilta ja ylellistä, kapitalistista elämäntapaa yritetään ylläpitää ylimystön asuttamalla Reunalla, jonne voi muuttaa ainoastaan kutsuttuna.

Alati väkimäärältään pienenevässä Valkoisessa kaupungissa asuva Sonja Maru haluaa välttyä luoliin päätymiseltä ja haaveilee pääsystä Reunalle, jonne hänen pääsylippunsa on isänsä Sasha Marun maalaama Auringonkehrä-muraali. Jo vanhassa maailmassa nimekkään taiteilijan teos olisi vain ensin löydettävä ja kaivettava esiin jään ja lumen keskeltä, mutta tämä ei estä Sonjaa aloittamasta kaupankäyntiä Reunalla asuvan taidemesenaatti Thea Aduccin kanssa. Kuningatarmehiläisen huomiosta sokaistunut Sonja ei kuitenkaan osaa ottaa huomioon sitä, että vallalla on aina vastavoimansa.

Sujuvasti etenevä ja yllättäviä, jännittäviäkin käänteitä sisältävä tarina ei ole pelkkä fiktiivinen satu, vaan se tarkastelee monentasoista vallankäyttöä. Sillä on valtaa, jolla on jotakin mitä joku toinen haluaa ja vallan vaa’an punnus sitten heilahtelee sen mukaan, mitä kenelläkin on tarjottavana. Näin hyvin kirjoitetun spekulatiivisen fiktion ei pitäisi olla isoillekaan kustantamoille mikään kynnyskysymys, mutta toisaalta tarina sisältää intiimejä kohtauksia, jotka eivät ole roiseja, mutta jotka saivat minut lätkäisemään kirjan kanteen K-18 tarran. Kohtaukset kyllä tukevat käsiteltävänä olevaa vallan teemaa, mutta niiden kuvaukset ovat hyvin suoria ja peittelemättömiä, joten tämä varmasti saa monet perääntymään. Yhtä kaikki, olen yllättänyt kuinka paljon itseasiassa pidin kirjasta ja tarinan lopusta pystyy päättelemään, että Valkoinen kaupunki olisi jonkinlaisen sarjan ensimmäinen osa. Jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollista seuraavaa osaa ja sillä välin tutustun itselleni vieraampien kustantamojen julkaisuihin, sillä sieltä näyttää löytyvän kiinnostavaa luettavaa.

Jälkisanat:

Anni Nupposen esikoisromaani Nainen ja kuningas sai edellisen vuoden parhaalle fantasiaromaanille myönnettävän Kuvastaja-palkinnon vuonna 2009 ja vuonna 2013 hänelle jaettiin Atorox-palkinto edellisen vuoden parhaasta tieteisromaanista Joka ratasta pyörittää.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 37. Pienkustantamon julkaisu ja korvaa kohdassa olleen Aula & Co:n kustantaman Noitapojan.

Ei kommentteja: