Koonti luetuista kirjoista

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

Moriarty, Liane (2019): Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista. Suom. Helene Bützow. WSOY. E-kirja, vastaa painettuna 455 s.

”Älykästä viihdettä parhaimmillaan! Kymmenen päivän loma hyvinvointihotellissa, neuroottiset kanssavieraat ja henkilökohtaisten ongelmien koko kirjo. Nautintoa vai piinaa?

Francesillä on takanaan epäonnistunut suhde, huolenaan monta ylimääräistä kiloa ja meneillään elämänsä pahin ammatillinen kriisi. Kun hän varaa loman ensiluokkaisesta hyvinvointihotellista, hän näkee jo sielunsa silmin astuvansa hotellin ovesta ulos parempana versiona itsestään. Samaan aikaan hotelliin majoittuu kahdeksan muutakin uuden elämän etsijää. Joukkoon mahtuu pieni perhe, jonka surun kaikki aistivat, väsynyt kotiäiti, jonka ajatukset kiertävät kehää, ja asianajaja jonka harrastuksena on erilaiset hyvinvointiretriitit. Kenelläkään vieraista ei ole aavistusta mitä tuleman pitää. Sen tietää vain salaperäinen hotellin johtaja Masha, joka ohjailee taitavasti kunkin vieraan päivittäistä rytmiä. Harmi kyllä, Masha ei tyydy vain asiakkaiden pieneen painonpudotukseen tai aurinkotervehdyksen opetteluun, hän haluaa antaa heille jotain paljon enemmän.”

Maša (Maria) Dmitritšenko on huipputason suorittaja, jonka oli kymmenen vuotta aiemmin pysäyttänyt vakava sairaskohtaus. Kohtauksen aikana koettu kuolemanrajakokemus oli Mašalle käänteentekevä ja tervehdyttyään hän perusti ylellisen terveys- ja hyvinvointikeskus Tranquillum Housen, jossa hoidot ovat hyvin epätavallisia, mutta elämää mullistavia. Kymmenen päivän sielun ja ruumiin muodonmuutosretriitti kuulostaakin täydelliseltä Frances Weltystä, joka 52-vuotiaana on tienristeyksessä. Edessä oleva elämä näyttää tyhjältä taululta ja Francesin olisi keksittävä miten jatkaa eteenpäin. Francesin kanssa retriittiin osallistuu kahdeksan muuta vierasta, jotka Francesin tavoin toivovat löytävänsä elämälleen uuden suunnan ja näin kyllä tapahtuukin, mutta vasta pelon kautta.

Esittelytekstin mukaan romaani on älykästä viihdettä parhaimmillaan, mutta en kerta kaikkiaan hoksaa mikä tässä on älykästä. Maša Dmitritšenko on venäläinen vastine Poliisiopiston Debbie Callahanille ja kaikki retriittiin osallistuvat ovat luonnollisesti kokeneet jonkinlaisen menetyksen tai mullistuksen. Kliseisen henkilökaartin esittelyn jälkeen henkilöiden kanssa sukelletaan syvemmälle, mutta ei suinkaan sillä tavalla kuin odotin. Psykedeelisestä terapiasta alkavat juonenkäänteet muuttavat tarinan oudoksi ihmiskokeeksi, jonka ohjaksissa on pähkähullu Dmitritšenko, eikä loppukaan sillä mitä kenellekin tapahtui viikkojen ja kuukausien jälkeen pelasta tätä romaania. Oi lukija, lue tämä ja yritä löytää se viisaus, mikä minulta jäi huomaamatta.

Jälkisanat:

Kiitos sanoista selviää, että Maria (Maša) Dmitritšenko on todellinen henkilö, joka tehnyt Starlight Children’s Foundationin varainkeruutapahtumassa voittaneen tarjouksen ja kirjailija kiittää saamastaan oikeudesta käyttää hänen nimeään. Luettuani tämän kirjan en olisi Maria Dmitritšenkona kovinkaan otettu vaan päinvastoin, olisin varmasti hyvinkin pahoillani nimeni yhdistämisestä tällaiseen päähenkilöön.

Ei kommentteja: