Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Elämänrakentajat

Ragde, Anne B. (2018): Elämänrakentajat. Suom. Katriina Huttunen. Tammi. E-kirja, vastaa painettuna 284 s.

Elämänrakentajat on Neshovin suvun ja tilan elämää kuvaavan sarjan viides osa. Suomennetut sarjan kirjat ovat:

1. Berliininpoppelit
2. Erakkoravut
3. Vihreät niityt
5. Elämänrakentajat

”Neshovin sikatilan perinyt Torunn pistää toimeksi, ja pian remontti on niin valmis, että äiti ja ystävätär voivat tulla Oslosta kylään. Kaiken kukkuraksi Torunn aloittaa harjoittelijana setänsä Margidon hautaustoimistossa. Muutosten kouriin joutuu myös Erlend: on remontoitava luksushuvila ja kestettävä kiukuttelevaa kumppania. Kirkkaimmaksi tähdeksi nousee kuitenkin hoivakodissa viihtyvä Tormod, joka uskaltaa viimein muistella kipeää menneisyyttään."

Kesken remonttipuuhien on mukava hetkeksi istahtaa miettimään lukemaansa, mutta esittelytekstiin ei ole juurikaan mitään lisättävää. Torunn remontoi työnsä ohella tilaa, Erlend ja Krumme puolestaan työstävät vanhaa huvilaa eläen samalla ruuhkavuosia kolmen lapsensa ja heidän äitiensä kanssa. Tormod nauttii elämästään hoivakodissa, mutta kaikista onnellisin on Margido saadessaan idearikkaasta Torunnista elämäntyölleen jatkajan. Kaikki katsovat hyvin luottavaisesti tulevaisuuteen, mutta elämällä onkin toisenlaisia suunnitelmia.

Kirjasarjoissa on se vaara, että myöhemmät osat joko alkavat toistaa itseään tai sitten käänteistä tulee epäuskottavia, mutta Elämänrakentajat on aivan yhtä elämänmakuinen kuin kaikki aiemmatkin osat. Tarinan vahvuus onkin mielenkiintoiset henkilöt aivan tavallisine toiveineen samoin kuin arjenkuvaus, joka ei ole pelkkää harmaata suorittamista, vaan siitä löytyy niin lempeyttä, huumoria kuin iloakin. Kirjasarjan piti olla alun perin trilogia, mutta tämäkin tarina antaa ymmärtää, että jatkoa voisi olla luvassa ja hyvä niin, koska en ole vielä valmis hyvästelemään Neshoveja.

Jälkisanat:

Joku edellisistä asukkaista oli maalannut olohuoneen seinän tämän telluksen rumimmalla harmaalla ja nyt vuoden asumisen jälkeen rumilusseinä sai vihdoin lähteä. Samalla makkarin ja eteisen seinät saivat saman sävyn ja nyt pieni pintaremontti jatkuu viilauksilla. Seuraavan kahden viikon teema on koti kuntoon, joten kirjoittamisen sijasta hion, kittaan, pesen ja pyyhin.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Berliinin ajokoirat

Erra, Jyrki (2015): Berliinin ajokoirat. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 441 s.

”Kansainvälisen luokan trilleri kihisee kylmän sodan jännitteitä ja salaisuuksia. Suomalaismies imaistaan vakoilun säälimättömään maailmaan 80-luvun jaetussa Berliinissä. Max matkustaa jaettuun Berliiniin kaivellakseen isänsä hämärää menneisyyttä. Tutkimukset johtavat rapistuneeseen palatsiin, joka seisoo konkreettisesti idän ja lännen jakolinjalla: Berliinin muuri kulkee suoraan rakennuksen lävitse. Palatsi ja sen erikoiset asukkaat suojelevat salaisuuksia, jotka osuvat suurvaltapolitiikan pimeään ytimeen. Löytyykö palatsista avain myös Maxin oman elämän arvoituksiin?”

Maxin näyttelijäisä Martin on sairastunut vakavasti ja Martin pyytää Maxia palaamaan Berliiniin tyhjentämään heidän asuntonsa. Max saa ohjeen myydä kirjat antikvariaattiin, mutta kaikki henkilökohtaiset paperit olisi lukematta poltettava. Uteliaisuus vie kuitenkin Maxista voiton ja eritoten hän kiinnostuu Lieber M:lle osoitetuista kirjeistä, joiden allekirjoituksena on pelkkä B. Vaikka hän kuinka yrittää muistella lapsuuttaan Berliinissä 1960-luvulla, hän ei keksi kuka B voisi olla ja tiedustellessaan isältään asiaa, Martin pyytää etsimään kreivitär von Erebin. Martin haluaisi vielä tasata tilit menneisyytensä kanssa eikä tehtävä voisi olla Maxille mieluisampi, mutta Max hyvin nopeasti huomaa, että aikamatka lapsuuteen alkaakin saada yhä tummempia ja pelottavampia sävyjä.

Harvoin enää aidosti yllätyn mistään, mutta en olisi uskonut saavani lukea tällaista suomalaiselta kirjailijalta. Elokuusta 1989 alkava tarina sijoittuu teatterin maailmaan ja kulisseissa kuohuu, koska itä-Berliinissä on aavistettu stalinististen diktatuurien tulleen tiensä päähän. Erra onkin punonut varsinaisen salaisuuksien vyyhdin, jossa kaikki uhkaa paljastua rautaesiripun romahtaessa. Erityisesti pidin siitä, miten tarina kytkeytyy lähihistoriaan ja mukavan virkistävää oli myös se, että päähenkilö Max ei itsepintaisesti hankkiutunut vaikeuksiin ja pelin kovetessa Maxin puntit alkoivat tutista. Ihan kritiikittä kirja ei selviä, koska August Tegelkopf Muratorin elämänkerta 1500-luvulta oli hieman kulunut ratkaisu, mutta toisaalta elämänkertakin oli hyvin kirjoitettu, eikä se ollut mitenkään merkityksetön juonen kannalta. Harvinaista, että esittelyteksti piti paikkansa ja Berliinin ajokoirat todella on kansainvälisen luokan trilleri, joka imaisi minut heti alusta mukaansa ja piti tiukasti otteessaan loppuun asti.

Jälkisanat:

Kirjailija on helsinkiläinen arkkitehti, joka kustantajan sivujen mukaan on tehnyt uransa julkisten rakennusten suunnittelutehtävissä. Berliinin ajokoirat on hänen toinen romaaninsa ja ensimmäisen, vuonna 2012 ilmestyneen trillerin Kaunasin sivut olen jo hankkinut odottamaan sopivaa lukuhetkeä.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 44. Kirja kertoo Berliinistä.

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Rajatrilogia: Kaikki kauniit hevoset, Matka toiseen maailmaan ja Tasangon kaupungit


McCarthy, Cormac (2014): Kaikki kauniit hevoset (I). Suom. Kaijamari Sivill. WSOY. E-kirja, vastaa painettuna 358 s.

”John Grady on vasta kuudentoista kun kotitila Texasissa myydään ja hän lähtee kaverinsa Rawlinsin kanssa ratsain kohti Meksikoa etsimään uutta elämää. Nuoret miehet kohtaavat matkallaan ihmisen koko raakuuden ja jalouden ja oppivat että liian hyvä hevonen on vaaraksi - mutta ei niin suureksi kuin rakkaus. McCarthyn Rajatrilogian ensimmäisessä osassa tarina kaartuu jylhästi, ja Kaijamari Sivillin suomennos hehkuu samoissa väreissä.

Kaikki kauniit hevoset sai Yhdysvaltain National Book Award ja National Book Critics Circle Award -palkinnot ja nosti tekijänsä maailmanmaineeseen. ”





McCarthy, Cormac (2015): Matka toiseen maailmaan (II). Suom. Erkki Jukarainen. WSOY. E-kirja, vastaa painettuna 504 s.

”Rajatrilogian dramaattinen keskiosa Eletään 30-luvun loppua ja 16-vuotias Billy Parham opettelee sudenmetsästäjäksi. Ymmärrys kasvaa niin, että poika ei voikaan tappaa tiinettä naarassutta vaan päättää viedä sen Meksikoon, vapauteen. Hän karkaa kotoa ja lähtee oudossa seurassa kohti tuntematonta. Kotiinpaluu Uuteen-Meksikoon paljastaa riutuneelle Billylle, että kodista ja perheestä on jäljellä vain pari vuotta nuorempi veli Boyd. Elossa ovat ehkä myös perheen hevoset. Meksikossa. Hakumatka tietää kauneutta, väkivaltaa ja kuolemaa, palaajalle jää tehtäväksi kaivaa hautoja rakkailleen. Mutta tarina jatkuu.”





McCarthy, Cormac (2015): Tasangon kaupungit (III). Suom. Kaijamari Sivill. WSOY. 350 s.

”Rajatrilogian komea ja järkyttävä päätös. Kohtalo tuo yhteen trilogian aiempien osien päähenkilöt, nuoren John Grady Colen ja hieman vanhemman Billy Parhamin.

Nuoret miehet ovat päätyneet samalle surullisten miesten hevostilalle Uuteen-Meksikoon. Vuosi on 1952, yötaivasta sumentavat kaupungin neonvalot, cowboyn elämänmuoto on hiipumassa. Bordellikäynnillä Billyn kanssa John Grady tapaa säikähtäneen ilotytön, Magdalenan. Vastoin Billyn ja muiden neuvoja hän päättää pelastaa tytön parempaan elämään.”

Trilogian ensimmäisessä osassa Kaikki kauniit hevoset John Grady Colen kotitila myydään isoisän kuoltua ja 16-vuotias John Grady lähtee päähänpistosta ystävänsä Rawlinsin kanssa Meksikoon. Nuorukaiset tapaavat matkalla heitä muutaman vuoden nuoremman Jimmy Blevinsin, jonka teoista myös John Grady ja Rawlins joutuvat maksamaan. Rawlins päättää sittemmin palata kotiin, mutta John Grady haluaa tavata vielä kerran meksikolaisen rakastettunsa ja palaa vasta sen jälkeen Yhdysvaltoihin etsimään omaa paikkaansa aikuisten maailmassa.

Toisessa osassa Matka toiseen maailmaan niin ikään 16-vuotias Billy Parham löytää pyydyksestä suden, jonka hän hetken mielijohteesta päättää palauttaa Meksikoon. Monenlaisten mutkien jälkeen Billy palaa takaisin kotiin huomatakseen, ettei kotia enää ole ja lähtee yhdessä nuoremman veljensä Boydin kanssa takaisin Meksikoon hakemaan perheeltään vietyjä hevosia. Meksiko ei kohtele Boydia hyvin ja lopulta Billyn viimeisenä palveluksena veljelleen on hakea takaisin se, mitä on enää jäljellä.

Päätösosassa Tasangon kaupungit jo varttuneemmat John Grady Cole ja Billy Parham ovat ystävystyneet ja työskentelevät samalla karjatilalla rajan pinnassa Yhdysvaltojen puolella. John Grady rakastuu meksikolaiseen ilotyttöön, mutta Billy yrittää toppuutella ja John Grady maksaakin rakkaudestaan ja unelman murskautumisesta kovimman mahdollisen hinnan.

Kaksi ensimmäistä osaa etenevät hyvin verkkaisesti ja niiden pääosassa on karu luonto sekä ihmisen ja eläimen välinen suhde. Kolmannessa osassa sitten keskitytään enemmän ihmisiin, mutta kaikille kolmelle romaanille on yhteistä perinteinen vastakkainasettelu hyvä vastaan paha. Naiivin suoraselkäiset nuorukaiset kohtaavat eläinten ja ihmisten riistoa ja oppivat myös sen, että köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan. Kaikkia kolmea kirjaa leimaa myös selittämätön murheellisuus ja apeus, missään ei ole ilon häivähdystäkään. Kirjailija onkin laittanut nuoret miehet käymään kovan koulun ja heidän kohtaloonsa tuntuu kiteytyvän kaikkien levottomien sielujen kohtalo.

Ymmärsin kyllä lukiessani lukevani jotakin erityisen hienoa ja eritoten luonto- ja maisemakuvaus oli mieleenpainuvaa. Taitavaa oli myös se, miten pelkästään kieltä vaihtamalla liikuttiin maasta toiseen. Vuoropuhelun vaihtuessa lyhyiksi espanjan kielisiksi lauseiksi oltiin Meksikossa ja jos espanjan alkeilla ei olisi pärjännyt, niin kunkin romaanin lopussa oli sanasto. McCarthykaan ei kuitenkaan saanut minua hihkumaan ihastuksesta, vaan taas kerran totesin, että tällaiset hitaan maalailevat road trip -romaanit saavat minut pitkästymään ja kaikki hienous hukkuu haukotusten alle. Tästä syystä luinkin trilogian pienissä pätkissä muutaman kuukauden aikana ja neuvoisin luottamaan enemmän esittelyteksteihin kuin minun tapahtumakuvauksiini, koska olen niinä lyhyinäkin lukuhetkinä saattanut pohdiskella enemmän kauppalistoja kuin lukemaani.

Jälkisanat:

Monia palkintoja saavuttaneen Cormac McCarthyn ensimmäinen romaani on julkaistu jo 1965, mutta suuren yleisön tietoisuuteen kirjailija nousi trilogian ensimmäisellä osalla Kaikki kauniit hevoset. Arvostetun Pulizerin kirjallisuuspalkinnon kirjailija pokkasi vuonna 2007 teoksellaan Tie, joka sijoittuu maailmanlopun jälkeiseen maailmaan kuvaten isän ja pojan selviytymistä.

Helmet-haasteessa Tasangon kaupungit menee kohtaan 24. Sokkona hyllystä valittu kirja. Trilogian päätösosa oli Suomalaisen kirjakaupan Kirjan ja ruusun päivään liittyvässä sokkotreffit-kassissa.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Taivasten vanki

Ruiz Zafón, Carlos (2012): Taivasten vanki. Suom. Antero Tiittula. Otava. 332 s.

Saaga Unohdettujen kirjojen hautausmaasta sisältää seuraavat kirjat:

3. Taivasten vanki
4. Henkien labyrintti

”Vuosi Tuulen varjon tapahtumien jälkeen salaperäinen muukalainen saapuu Semperen ja pojan kirjakauppaan, jossa työskentelee myös heidän ystävänsä Fermín Romero de Torres. Uhkaava vieras tuntuu tietävän Fermínin henkilöllisyyden.

Fasistien tyrmästä paennut Fermín toipuu kammottavista vankilakokemuksista ja suunnittelee häitään, mutta pysyäkseen turvassa ja voidakseen avioitua hän tarvitsee uuden identiteetin.

Tästä alkaa mysteerejä pursuava tarina rakkaudesta, ystävyydestä, kateudesta ja kostonhimosta. Se vie lukijan syvälle Francon sotilasdiktatuurin ajan Espanjaan, Barcelonan hämärille kujille ja Unohdettujen kirjojen hautausmaan uumeniin.”

Taivasten vangissa eletään 1950-luvun loppua ja Sempereiden kirjakauppaan astuu sisään mies, joka ostaa kaupan kalleimman niteen, Monte-Criston kreivin. Arvokkaan kirjan mies jättää lahjaksi kauppa-apulainen Fermín Romero de Torresille, joka puolestaan kalpenee nähtyään lahjansa. Nyt on tullut se hetki, jolloin Fermínin on paljastettava Danielille menneisyytensä ja Daniel saa kuulla uskomattoman tarinan Fermínin Montjuïcin vankilassa viettämästä ajasta, jolloin Fermín oli ystävystynyt samaisessa vankilassa viruvan David Martínin kanssa. Monte-Criston kreivi on suora vihjaus heidän ystävyyteensä ja vakuuttaa Fermínin siitä, ettei vankilanjohtaja Mauricio Valls saanut murrettua Danielia, mutta Fermín tietää myös sen, että Mauricio Valls ei ole mies, joka luovuttaa taistelematta.

Taivasten vanki ei ole yhtä monikerroksinen kuin kaksi edellistä, koska Fermín Romero de Torresin kertoman kautta romaani yhdistää edellisten kirjojen päähenkilöt toisiinsa. Tarina ei kuitenkaan ole pelkkä kuvaus Francon ajan julmista vankilaoloista, vaan tarinassa on ihmissuhteisiin liittyvää draamaa samoin kuin henkilö, joka haluaa hyötyä lahjakkaasta kirjailijasta. Kirjaa aloittaessani minulla oli epäilykseni, mutta kirjailija sitoi taitavasti aiemmat osat yhteen herättäen myös jonkin verran lisäkysymyksiä. Pidin kuitenkin kovasti tällaisesta selkeästi viimeistä osaa pohjustavasta yhteenvedosta, joka pakottaa minut lukemaan Henkien labyrintin. En oikeastaan voi muuta kuin ihailla kirjailijan kykyä luoda tunnelma ja mysteeri, joka vain houkuttelee lukemaan lisää.

Jälkisanat:

Saagan romaanit voi lukea missä järjestyksessä tahansa, mutta suosittelen lukemaan ilmestymisjärjestyksessä. Kiitos kirjastolaitoksen, kaikkia osia on hyvinkin runsaasti saatavilla Helmet-kirjastoissa.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan. Kaikista näkemistäni valitsin tämän kirjan sen takia, että jätin aikoinaan saagan lukemisen kahteen ensimmäiseen osaan ja tämä oli loistava syy päästä uudestaan Unohdettujen kirjojen hautausmaan pariin.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Murha Bombayssa

Massey, Sujata (2019): Murha Bombayssa. Suom. Maija Heikinheimo. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 460 s.

”Kiehtova mysteeri, joka herättää 1920-luvun monikulttuurisen Bombayn eloon. Perveen Mistry, arvostetun zarathustralaisperheen tytär, on juuri aloittanut työt isänsä lakitoimistossa Bombayssa. On vuosi 1921. Oxfordissa opiskellut Perveen on erityisen kiinnostunut naisten oikeuksista, eikä se ole sattumaa.

Mistryt ovat saaneet hoidettavakseen varakkaan myllynomistajan Omar Faridin testamentin. Tutkiessaan asiapapereita Perveen huomaa jotain merkillistä: Faridin kolmesta leskestä jokainen on luovuttanut perintönsä hyväntekeväisyyteen. Yksi vaimoista on allekirjoittanut lomakkeen pelkällä ruksilla - eli tuskin osaa edes lukea. Yrittääkö joku käyttää leskien tilannetta hyväksi?

Kun tapahtuu murha, varmistuu, että Perveen on osunut ounasteluissaan oikeaan. On hänen vastuullaan selvittää, mitä todella tapahtui, ja taata, ettei yksikään viaton lapsi ja nainen ole enää vaarassa.

Murha Bombayssa avaa Sujata Masseylta uuden rikossarjan, joka on inspiroitunut ”tosielämän Perveenistä”, Intian ensimmäisestä naisasianajajasta Cornelia Sorabjista.”

Kolmivuotiset lakiopinnot Oxfordissa suorittanut Perveen Mistry työskentelee isänsä lakiasiaintoimistossa laatien testamentteja sekä erilaisia sopimuksia. Koulutuksen saaneesta Perveenistä on erityistä hyötyä, kun toimiston on selvitettävä ovatko varakkaan liikemiehen lesket itse allekirjoittaneet asiakirjat, joilla heidän perintönä saatavat morsiusrahansa, eli mahr-osuutensa, ohjataan eri tarkoitukseen kuin he ovat alun perin tarkoittaneet. Muslimien purdah-tapaa harjoittavat naiset elävät eristyksessä eivätkä saa tavata perheeseen kuulumattomia miehiä, joten heitä on helppo ohjailla ja Perveenin huoli naisten tulevaisuudesta muuttuu peloksi, kun talossa tapahtuu murha.

Murha Bombayssa on Perveen Mistry tutkii -sarjan ensimmäinen osa ja sijoittuu 1920-luvun Bombayhin. Kirjailija keskittyy kuvaamaan tuon ajan intialaista kulttuuria eri tapoineen, uskontoineen ja lakeineen, joten tarinassa tulee esiin vahvasti Intian monimuotoisuus ja sen mukanaan tuoma monimutkaisuus. Ymmärrän sen, että ensimmäisessä osassa on tehtävä taustoitusta, mutta tässä sitä oli hivenen liikaa ja rikosjuoni jäi turhan köykäiseksi ja ennalta arvattavaksi. Pidin kovasti Sujata Masseyn Rei Shimura -sarjasta, mutta tämä Perveen Mistry tutkii -sarjan ensimmäinen osa ei nyt oikein vakuuttanut. Ei huono, mutta ei myöskään imaissut mukaansa, vaikka yleensä innostun tällaisista faktaa ja fiktiota sekoittavista historiallisista kirjoista.

Jälkisanat:

Sujata Masseyn sivuilta selviää, että kirja on voittanut useamman ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon. Minun makuni ei nyt ollenkaan myötäile palkintoraateja, mutta laimeuteni johtuu varmasti siitä, että Intia maana ei jostain syystä kiehdo minua millään tavalla.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää. Kuvittelen ensimmäisen maailmansodan ja suuren laman välisen charleston-aikakauden olleen jollain tapaa iloista aikaa, jolloin klubeilla raikasi jazz ja ilmapiiri oli varovaisen toiveikas.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Enkelipeli

Ruiz Zafón, Carlos (2009): Enkelipeli. Suom. Tarja Härkönen & Anu Partanen. Otava. 607 s.

Saaga Unohdettujen kirjojen hautausmaasta sisältää seuraavat kirjat:

2. Enkelipeli
3. Taivasten vanki
4. Henkien labyrintti

”Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään, ja kuoressa David Martínin nimi. Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään Corellin tarjouksen. Hinta on kovin mahdollinen. David johdatetaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, joka kuiskii hänelle salaisuuksiaan. Myös lukija on vietelty.

Lumoava kirjallinen mysteeri, ylistyslaulu Barcelonalle, rakkaustarina ja kauhukertomus - tätä kaikkea on Enkelipeli, Tuulen varjo -romaanin paha sisarpuoli.”

Nuori David Martín työskentelee Teollisuuden ääni -nimisessä sanomalehdessä ja kirjoittaa suosittua jatkokertomusta nimeltä Barcelonan mysteerit. Davidin menestys kuitenkin aiheuttaa toimituksessa toraa, joten toimituspäälliköllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa Davidille potkut. Davidin ystävä ja suojelija don Pedro Vidal vinkkaa Davidille kustantamosta, joka mielellään antaisi jo mainetta niittäneelle kynäniekalle mahdollisuuden. Sopimus on Davidille epäedullinen, mutta David tarttuu tarjoukseen, koska saamillaan palkkioilla hänellä on mahdollisuus vuokrata vuosikaudet tyhjillään ollut tornihuvila. Kirjoittamisen ohella David uppoutuu tutkimaan huvilan ja sen omistajan historiaa, mutta kohtalo johdattaakin Davidin ansaan.

Enkelipeli on ilmestynyt Tuulen varjon jälkeen, mutta ajallisesti on sen edeltäjä ja sijoittuu pääosin 1920-luvulle. Tässäkin romaanissa on hyvää onnistunut kerroksellinen juonenkuljetus, mutta juoni mukailee pitkälti Tuulen varjoa niin päähenkilöiden, kuin heidän elämänkulkujensakin osalta. Mukana on kaikki samat elementit aina päähenkilöiden kiinnostuksen kohteista lähtien, joten tarinassa ei ole enää yllätyksellisyyttä eikä salaperäisyyttä. Pelkät henkilövaihdokset eivät riitä tenhon luomiseen ja mitä pidemmälle luin, sitä enemmän aloin miettimään, että tässä täytyy olla jokin kompa, jota en nyt vain hoksaa. Mitään muuta selitystä en keksi tälle samankaltaisuudelle ja loppua kohden tämä alkoi vain enenevässä määrin ärsyttämään. Luulen, että Taivasten vankikaan ei avaa tätä mysteeriä yhtään enempää, vaan kaikki saa selityksensä vasta saagan viimeisessä osassa.

Jälkisanat:

Jälkiviisaana voin todeta, että ennen kirjaan tarttumista minun olisi pitänyt lukea Jyväskylän yliopistossa vuonna 2015 julkaistu gradu ”Intertekstuaalisuus ja sen funktiot Carlos Ruiz Zafónin teoksessa El juego del ángel – Enkelipeli”. Gradu olisi voinut vähän selittää tätä tarinaa ja sen mahdollisesti sisältämää jippoa.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Anna minun olla

Macintosh, Clare (2018): Anna minun olla Suom. Päivi Pouttu-Delière. Gummerus. E-kirja, vastaa painettuna 438 s.

”Poliisin mukaan se oli itsemurha. Annan mukaan se oli murha. Molemmat ovat väärässä. Vuosi sitten Caroline Johnson päätti elämänsä karulla tavalla ja heittäytyi jyrkänteeltä mereen, kuten miehensä vain seitsemän kuukautta aiemmin. Siitä asti heidän tyttärensä Anna on kamppaillut päästäkseen sinuiksi menetyksensä kanssa. Äidin kuoleman vuosipäivänä Anna saa oudon, nimettömän kortin, jossa lukee: "Itsemurhako? Mieti vähän." Anna alkaa epäillä, että hänen vanhempansa murhattiin, ja päättää selvittää totuuden näiden elämästä ja kuolemasta. Joku on kuitenkin sitä mieltä, että tietyt asiat olisi parasta jättää rauhaan. Riskeeraako Anna oman ja pienen vauvansa tulevaisuuden, jos hän ei anna menneiden olla? Yllättävien käänteiden taiturina tunnetun menestyskirjailijan kolmas romaani on vuoden 2018 odotetuin psykologinen trilleri.”

Esittelyteksti kertoo juonen punaisen langan eikä minulla ole siihen mitään lisättävää, mutta tämä Anna minun olla hävisi kyllä kirkkaasti kahdelle ensimmäiselle kirjalle. Tarinassa on kaksi linjaa, joista toisessa seurataan Anna Johnsonia, jonka on ollut vaikea hyväksyä isänsä itsemurha ja lähes mahdotonta ymmärtää äitinsä tekemää lopullista ratkaisua. Toisessa puolestaan seurataan Murray Mackenzietä, joka etsivän tehtävästä eläköidyttyään on jäänyt työskentelemään poliisiaseman vastaanottoon ja ottaa vastaan Annan pyynnön avata hänen vanhempiensa tapaukset uudelleen.

Jännittävältä kuulostava lähtöasetelma kuitenkin hyytyy heti alkuunsa. Siviilinä Murray Mackenziellä ei ole sen enempää lupaa kuin välineitäkään tutkia mitään, joten dekkaristi keskittyy kuvailemaan Murray Mackenzien avioliittoa rajatilapersoonallisuushäiriötä sairastavan Sarahin kanssa. Rikostarinan kehittyminen jää täysin Anna Johnsonin harteille, mutta Mackenzieiden leijonanosan haukkaava osuus vesittää kaiken vähäisenkin jännitteen.

Loppupuolen yllätyskäänteillä tarina sitten saatetaan aivan uuteen valoon, mutta nämä käänteet tuntuvat jokseenkin epäuskottavilta lähinnä sen takia, etteivät ne herätä enempää kysymyksiä. Toisaalta tämä on loogista, koska tarinastahan puuttuu kokonaan tutkinta ja Murray Mackenziekin lopussa vain merkillisesti hoksaa asioiden oikean laidan. Juonen kannalta en ymmärrä ollenkaan Murray Mackenzien roolia ja hänet vaimoineen olisi aivan hyvin voinut jättää pois. Tämä tosin olisi tiivistänyt kirjan parisataasivuiseksi, mutta ehkä tätä sitten olisi voinut kutsua edes jännäriksi.

Jälkisanat:

Kirjan lopussa tekijältä-kirjoituksessaan Clare Macintosh kertoo, että rikostarina perustuu häneen vaikuttaneisiin tositapauksiin ja hän halusi ehdottomasti ottaa esille myös mielenterveysongelmat. Macintosh käsittelee Sarah Mackenzien sairautta hyvin asiallisella ja neutraalilla tavalla, mutta sairaus tai Mackenzieiden avioliitto ei ole juonen kannalta millään tavalla relevantti ja sen takia tuntuu täysin irralliselta ja turhalta täytteeltä.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Tuulen varjo

Ruiz Zafón, Carlos (2012): Tuulen varjo. Suom. Tarja Härkönen. Otava. 646 s. (Huom. Ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan julkaisemana 2004.)

Saaga Unohdettujen kirjojen hautausmaasta koostuu seuraavista kirjoista:

1. Tuulen varjo
2. Enkelipeli
3. Taivasten vanki
4. Henkien labyrintti

”Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä on salaperäinen ""Kadonneiden kirjojen hautausmaa"". Sinne kirjakauppiasisä vie kymmenvuotiaan poikansa Danielin ja antaa hänen valita itselleen kirjan. Käsiin osuu Julián Caraxin teos Tuulen varjo, jonka kirjoittaja on kadonnut mystisesti, kenties murhattu. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Sitten Caraxin salaperäinen tarina alkaa toistua Danielin omassa elämässä: eräs Tuulen varjo -romaanin henkilöistä ryhtyy vakoilemaan ja uhkailemaan häntä.

Espanjalainen Carlos Ruiz Zafón (s. 1964) on työskennellyt elokuvakäsikirjoittajana Los Angelesissa, mutta muutti vastikään takaisin kotikaupunkiinsa Barcelonaan. Umberto Econ Ruusun nimeen verrattu Tuulen varjo on ollut huikea menestys. Saksan ulkoministeri Joschka Fischer esimerkiksi kehotti television kirjallisuusohjelmassa ihmisiä keskeyttämään työnsä puoleksitoista päiväksi ja lukemaan tämän kirjan.”

Syvällä Barcelonan sydämessä sijaitsee Unohdettujen kirjojen hautausmaa. Kun jokin kirjasto lopetetaan, kun jokin kirjakauppa sulkee ovensa tai kun jokin kirja vaipuu unohduksiin, paikan vartijat pitävät huolen siitä, että kirjat pääsevät sinne, missä ne elävät ikuisesti odottamaan pääsyä uuden lukijan käsiin. Kymmenvuotiaan Daniel Semperen kirjakauppiasisä tutustuttaa Danielin hautausmaahan ja pyytää ensikäynnillä valitsemaan yhden kirjan, jota Danielin olisi vaalittava huolella. Daniel valitsee sokkona Julián Caraxin kirjoittaman Tuulen varjon ja romaani tekee nuoreen Danieliin niin suuren vaikutuksen, että hän haluaa tutustua kirjailijan tuotantoon laajemmin.

Danielin isä vie Danielin tapaamaan kirjamesenaattia ja kirjakauppiasta don Gustavo Barcéloa, joka osaa kertoa kirjailijasta enemmän. Caraxin väitetään kuolleen kaksintaistelussa, mutta väitettä ei ole todennettu ja don Gustavo tietää kertoa, että joku kiertää etsimässä Caraxin kirjoja polttaakseen ne.
Tapaamisen jälkeen nuoren Danielin elämä täyttyy nopeasti muista asioista ja aika kuluu, kunnes kirja antaa muistuttaa itsestään Laín Coubertin, Tuulen varjon paholaisen, muodossa. Coubertin tavattuaan Daniel kiinnostuu toden teolla Julián Caraxiin liittyvästä mysteeristä ja kauppa-apulaisen, Fermín Romero de Torresin avustuksella hän lopulta löytää koskettavan tarinan takaa ihmisen, joka paholaisen sijasta osoittautuukin pelastavaksi enkeliksi.

Aion lukea Helmet-haasteeseen saagan kolmannen osan Taivasten vanki ja halusin verestää muistiani lukemalla kaksi aiempaa osaa. Aikaa on kulunut yli kymmenen vuotta, mutta Tuulen varjo oli aivan yhtä sykähdyttävä kuin ensimmäiselläkin lukukerralla ja tämä vuodesta 1945 alkava romaani sopikin loistavasti leppoisiin kesäiltoihin hidastempoisuutensa ja polveilevan tarinansa vuoksi. Kirjassa on useita henkilöitä, joiden kaikkien kohtalo jollain tapaa kietoutuu yhteen Julián Caraxin kanssa ja nämä yhteydet paljastetaan ensin pieninä maistiaisina, kunnes sitten loppupuolella kaikki haavat avataan. Jossain toisessa romaanissa voisin hyvinkin tuskastua tällaiseen arvoituksellisuuteen, mutta tässä on jotakin minua viehättävää vanhanaikaista salaperäisyyttä. Nyt voin vain yrittää muistella, että miksi ihmeessä lopetin lukemisen kahteen ensimmäiseen osaan.

Jälkisanat:

Kirjailija on tehnyt kahdelle ensimmäiselle kirjalle soundtrackit, jotka ovat edelleen kuunneltavissa ja ladattavissa hänen sivuillaan https://www.carlosruizzafon.co.uk/. Kirjoista ja henkilöistä voi puolestaan lukea lisää menemällä osoitteeseen http://www.carlosruizzafon.com/en/.