Koonti luetuista kirjoista

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Berliinin ajokoirat

Erra, Jyrki (2015): Berliinin ajokoirat. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 441 s.

”Kansainvälisen luokan trilleri kihisee kylmän sodan jännitteitä ja salaisuuksia. Suomalaismies imaistaan vakoilun säälimättömään maailmaan 80-luvun jaetussa Berliinissä. Max matkustaa jaettuun Berliiniin kaivellakseen isänsä hämärää menneisyyttä. Tutkimukset johtavat rapistuneeseen palatsiin, joka seisoo konkreettisesti idän ja lännen jakolinjalla: Berliinin muuri kulkee suoraan rakennuksen lävitse. Palatsi ja sen erikoiset asukkaat suojelevat salaisuuksia, jotka osuvat suurvaltapolitiikan pimeään ytimeen. Löytyykö palatsista avain myös Maxin oman elämän arvoituksiin?”

Maxin näyttelijäisä Martin on sairastunut vakavasti ja Martin pyytää Maxia palaamaan Berliiniin tyhjentämään heidän asuntonsa. Max saa ohjeen myydä kirjat antikvariaattiin, mutta kaikki henkilökohtaiset paperit olisi lukematta poltettava. Uteliaisuus vie kuitenkin Maxista voiton ja eritoten hän kiinnostuu Lieber M:lle osoitetuista kirjeistä, joiden allekirjoituksena on pelkkä B. Vaikka hän kuinka yrittää muistella lapsuuttaan Berliinissä 1960-luvulla, hän ei keksi kuka B voisi olla ja tiedustellessaan isältään asiaa, Martin pyytää etsimään kreivitär von Erebin. Martin haluaisi vielä tasata tilit menneisyytensä kanssa eikä tehtävä voisi olla Maxille mieluisampi, mutta Max hyvin nopeasti huomaa, että aikamatka lapsuuteen alkaakin saada yhä tummempia ja pelottavampia sävyjä.

Harvoin enää aidosti yllätyn mistään, mutta en olisi uskonut saavani lukea tällaista suomalaiselta kirjailijalta. Elokuusta 1989 alkava tarina sijoittuu teatterin maailmaan ja kulisseissa kuohuu, koska itä-Berliinissä on aavistettu stalinististen diktatuurien tulleen tiensä päähän. Erra onkin punonut varsinaisen salaisuuksien vyyhdin, jossa kaikki uhkaa paljastua rautaesiripun romahtaessa. Erityisesti pidin siitä, miten tarina kytkeytyy lähihistoriaan ja mukavan virkistävää oli myös se, että päähenkilö Max ei itsepintaisesti hankkiutunut vaikeuksiin ja pelin kovetessa Maxin puntit alkoivat tutista. Ihan kritiikittä kirja ei selviä, koska August Tegelkopf Muratorin elämänkerta 1500-luvulta oli hieman kulunut ratkaisu, mutta toisaalta elämänkertakin oli hyvin kirjoitettu, eikä se ollut mitenkään merkityksetön juonen kannalta. Harvinaista, että esittelyteksti piti paikkansa ja Berliinin ajokoirat todella on kansainvälisen luokan trilleri, joka imaisi minut heti alusta mukaansa ja piti tiukasti otteessaan loppuun asti.

Jälkisanat:

Kirjailija on helsinkiläinen arkkitehti, joka kustantajan sivujen mukaan on tehnyt uransa julkisten rakennusten suunnittelutehtävissä. Berliinin ajokoirat on hänen toinen romaaninsa ja ensimmäisen, vuonna 2012 ilmestyneen trillerin Kaunasin sivut olen jo hankkinut odottamaan sopivaa lukuhetkeä.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 44. Kirja kertoo Berliinistä.

Ei kommentteja: