Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Kun sanat eivät riitä

Santopolo, Jill (2019): Kun sanat eivät riitä. Suom. Inka Parpola. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 365 s.

”Nina on aina tiennyt, kuka hänen pitäisi olla. Mutta kuka hän todella on? Sydämeenkäyvä romanttinen romaani surusta, rakkaudesta ja itsensä löytämisestä.

Nina on kunnon tytär ja hyvä tyttöystävä. Hänen isänsä on opettanut, että perhe, maine ja perintö ovat tärkeintä elämässä. Samoin ajattelee myös Ninan ihana, huomaavainen ja rehellinen poikaystävä Tim. Kun Ninan isä kuolee, hän jättää jälkeensä salaisuuden.

Kun Ninan koko todellisuus näyttää romahtavan, hän alkaa nähdä elämänsä miehet - isän, poikaystävän ja komean pomonsa Rafaelin - uudessa valossa. Pian hän löytää itsensä tienristeyksestä: yhdessä suunnassa on tuttu maailma, jota hän rakastaa, toisessa intohimo, joka voi kääntää hänen koko elämänsä nurin.”

Maineikkaan hotelli-imperiumin perijättäreksi syntyminen ei takaa onnea eritoten siinä tapauksessa, kun perijättären omat mielenkiinnon kohteet ovat aivan muualla kuin yritysmaailmassa. Nina Gregory on kiinnostunut politiikasta, mutta syvään iskostettu velvollisuudentunto perhettä ja perheyritystä kohtaan peittoaa omat halut ja Nina työskentelee pormestarikampanjassa toivoen salaa, että hän ehtisi vakiinnuttaa asemansa politiikassa ennen yrityksen johtoon astumista. Ninan isän, Joseph Gregoryn, sairastuttua parantumattomasti Nina päätyy tekemään valintoja, joiden tietää ilahduttavan suuresti isäänsä, mutta isän salaisuuden paljastuttua Nina alkaa elämään itsensä näköistä elämää ja löytää rohkeuden seurata sydämensä ääntä.

Jos kuvailisin romaania vain yhdellä lauseella, niin toteaisin Jill Santopolon kirjoittaneen voimakirjan kaikille Paris Hiltoneille. Kirjan teemana on nuoren aikuisen rohkaistuminen olemaan oma itsensä, mutta kliseinen ja pikkusievä tarina on pinnallinen, henkilöt kovin yksiulotteisia ja tapahtumat harmillisen ennalta arvattavia. Ihmettelen, ettei kirjoittamista opiskellut ja kirjoittamista opettava ole pystynyt välittämään minkäänlaisia tunteita eikä saamaan tarinaan syvyyttä, mutta ehkä tässä näkyy vahvana hänen kokemuksensa lasten- ja nuortenkirjojen kirjoittajana. Sanat eivät todellakaan riitä, vaan aikuisille suunnatuissa kirjoissa pitäisi olla myös jonkinlaista kekseliäisyyttä, koskettavuutta tai ajatuksia herättävää. Tässä ei ole mitään, kertakaikkisen yhtään mitään.

Jälkisanat:

Kun sanat eivät riitä on Jill Santopolon toinen aikuistenromaani. Viime vuonna suomeksi julkaistu Valo jonka kadotimme on ensimmäinen ja internetistä selviää, ettei ensimmäinenkään romaani hukkunut kehuihin, joten jatkossa ohitan kirjailijan kirjat.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 6. Rakkausromaani.

Ei kommentteja: