Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Siemen

Kortelainen, Anna (2016): Siemen. Tammi. E-kirja, vastaa painettuna 454 s.

”Helsinkiläinen Nina on asettunut asumaan Viipuriin ja kiintynyt sen vetoisiin rakennuksiin ja kuoppaisiin katuihin. Hän on sukututkija ja ottanut tehtäväkseen selvittää jatkosodan kaoottisessa vetäytymisvaiheessa kadonneen upseerin kohtalon. Nina tutustuu Viipurissa toinen toistaan kiinnostavampiin ihmisiin mutta ei osaa arvata, mihin hänen askeleensa ovat johtamassa. On heinäkuu 1942. Majuri Luikka on saanut siirron Viipuriin, missä hänen tehtävänään on vastata Kannaksella taistelevien joukkojen muonahuollosta. Vapaahetkinään Luikka kulkee pitkin raunioituneen lapsuudenkaupunkinsa katuja ja kerää talteen joutomaille nousseita vieraita kasveja, jotka itävät puna-armeijan jalanjäljissä.

Anna Kortelaisen Siemen on haikean kaunis, mutta yllättävä kertomus kaupungista, joka jättää jokaiseen kävijään jälkensä.”

Historian maisterin koulutuksen saanut Nina Humina on ammatiltaan sukututkija ja erikoistunut luovutettujen alueiden, erityisesti kannaksen, sukututkimuksiin. Nina on ammattinsa vuoksi viettänyt paljon aikaa Viipurissa ja lopulta muuttanut kaupunkiin pysyvästi, mutta viehätys kaupunkia kohtaan ei ole sammunut. Venäläisiltä tuttaviltaan Nina kuulee tarinoita siitä, minkälainen oli neuvostoaikainen Viipuri ja kaupungissa asuvat suomalaiset puolestaan kokoontuvat keskustelemaan nykymenosta Kafe Mirissä. Kaupungin suomalaisten aikaiseen historiaan Ninan johdattaa uusi toimeksianto, jossa pyydetään selvittämään kesäkuussa 1944 kadonneen huoltoupseerin, majuri Luikan liikkeitä. Viipurissa kasvanut Asser Luikka on vannoutunut kasvitieteilijä ja siinä missä Luikka hahmottaa kaupungin kasvien kautta, Nina Humina käyttää apunaan karttoja.

Romaanissa on mielenkiintoinen idea esitellä Viipuria samoja tienoita eri aikakausina samoilevien päähenkilöiden kautta ja pidän myös kovasti Anna Kortelaisen tavasta kirjoittaa, mutta tarinassa näkyy aivan liian vahvana Kortelaisen työ tutkijana ja tietokirjailijana. Kirjailija paneutuu yksityiskohtiin intohimolla ja pieteetillä, mutta tämän tason tarkkuus hajottaa tarinan ja alkujaan hyvä idea hukkuu yksityiskohtien runsauteen. Luikan tekemät retket eivät esimerkiksi toimineetkaan lyhyenä johdantona johonkin tapahtumaan, vaan lukija yhdessä Asser Luikan kanssa pysähtyy tutkimaan kasveja suurella hartaudella. Minua olisi kuitenkin kasveja ja niiden latinalaisia nimiä enemmän kiinnostanut se, miten kasvit osoittivat kaupungin muuttumisen ja miten Luikka koki muutoksen, mutta tätä harmillisesti vain sivuttiin.

Jos kirjan alku oli hyvin laveasti kerrottu, niin loppu tuleekin sitten yllättäen ja jollain tapaa töksähtäen. Minulle jäi tunne, että kirjailija halusi näyttää vielä Viipurin ruman puolen, mutta ei oikein enää jaksanutkaan paneutua lopun rakentamiseen ja tämä jättää romaaniin tietynlaisen viimeistelemättömyyden tunnun. Kokonaisuutena Siemen on ylistys Viipurille, sen historialle ja nykyisyydelle, mutta minun on vaikea uskoa, että kasviluetteloksi lipsahtanut tarina kiinnostaisi alkua pidemmälle ihmistä, jolla ei ole mitään kytköstä Viipuriin tai ylipäätään kannakselle.

Jälkisanat:

Proosan kirjoittajana Anna Kortelainen ei ole vahvimmillaan, mutta taiteesta kiinnostuneelle suosittelen kirjaa Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina ja Päivä naisten paratiisissa on puolestaan kiinnostava katsaus tavaratalon ja shoppailun maailmaan.

Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt.

Ei kommentteja: