Koonti luetuista kirjoista

torstai 10. lokakuuta 2019

Loiston päivät

Fellowes, Julian (2019): Loiston päivät. Suom. Markku Päkkilä. Otava. E-kirja, vastaa painettuna 542 s.

Downton Abbeyn tekijän nostalgiaa tihkuva, herkullinen kuvaus brittiläisen yläluokan viimeisistä loiston ajoista.

Damian Baxter on suunnattoman varakas ja vakavasti sairas. Häntä painaa raastava huoli: kuka perii hänen omaisuutensa? Nimetön kirje vihjaa, että Damianilla on lapsi. Keneltä kirje on? Selvittääkseen asiaa Damian tekee sopimuksen pahimman vihamiehensä kanssa, ja tämä saa viiden äitiehdokkaan listan ja luottokortin.

Selvittely vie 1960-luvun Lontooseen, jossa aristokraattiset vanhemmat etsivät yläluokkaisia sulhasehdokkaita tyttärilleen. Damian Baxter - röyhkeä nousukas valmisvaatteissa - ei kuulu heihin. Mutta naiset eivät voi vastustaa häntä.

Debytanttivuonna 1968 tiiviisti toisiaan tavannut nuorten porukka päättää vielä kerran kokoontua yhteen ja he järjestävät lomamatkan Portugaliin. Hauskaksi tarkoitettu matka kuitenkin erottaa heidät kymmeniksi vuosiksi aina siihen asti, että kuolemansairas Damian Baxter haluaa löytää lehtolapsensa. Baxter on listannut mahdolliset äitiehdokkaat ja tehnyt hieman taustatutkimusta, mutta varsinaiseen jäljittämiseen Damian värvää miehen, joka ei aikoinaan ollut Damianin ystävyyden arvoinen. Entinen ystävä suostuu tehtävään osin hyvittääkseen menneitä, osin silkasta uteliaisuudesta. Hän haluaa omin korvin kuulla, miten Damian Baxter onnistui siinä, missä hän itse epäonnistui.

Pidin kovasti Julian Fellowsin käsikirjoittamasta tv-sarjasta Downton Abbey ja odotukseni olivat korkealla tarttuessani tähän romaaniin, mutta tarina on pettymys. Tylsääkin tylsempien henkilöiden kautta Fellowes peilaa sitä, miten aristokraattien ja valtaväestön välinen kuilu on kaventunut 1960-luvun lopusta lähtien. Ensi alkuun toki taustoitetaan henkilöitä ja hieman avataan heidän keskinäisiä suhteitaan, mutta tämän jälkeen jokaisen luvun alussa on jokin seurapiiritapahtuma, joka toimii pontimena nimettömän kertojan perusteelliselle selvitykselle tapojen ja jopa pukeutumisen muuttumisesta. Englantilaiselle kulttuurihistorian tutkijalle tämä on varmasti mielenkiintoista luettavaa, mutta itse koin romaanin jonkinlaiseksi englantilaisen ylimystön joutsenlauluksi ja tarinasta on vetävyys, mutta etenkin loisto kaukana.

Jälkisanat:

Julian Fellowes on Emmy- ja Oscar-palkittu käsikirjoittaja, ohjaaja, näyttelijä ja kirjailija, mutta parhaiten hänet tunnetaan luomastaan ja käsikirjoittamastaan sarjasta Downton Abbey. Fellowesilta on aiemmin suomennettu teos Belgravia (2016), jota tuskin tulen ikinä lukemaan. 

Ei kommentteja: