tiistai 19. marraskuuta 2019

Kuka tappoi bambin?

Fagerholm, Monika (2019): Kuka tappoi bambin?. Suom. Laura Jänisniemi. Teos. E-kirja, vastaa painettuna 222 s.

”Huikea romaani siitä mitä tapahtuu, kun joku lähtee, häipyy kuvasta niin että sitä tuskin huomaa. Ja vanhasta rikoksesta, käytännössä jo ratkenneesta, joka vuosien kuluttua putkahtaa pintaan. Ja ihmisistä, jotka päätyvät osallisiksi tarinaan, joka ei ole heidän.

Mukana ovat parikymppiset ystävykset Saga-Lill ja Emmy Stranden. Emmy on pienten lasten äiti ja naimisissa 57-vuotiaan Matsin kanssa, jolla on ensimmäisestä avioliitosta tytär Linn K, Saga-Lill taas paikkaansa etsivä entinen teologianopiskelija. Ja sitten on Gusten Grippe, joka aikoinaan varttui trendikkäällä esikaupunkialueella, jonne suurin osa tarinan tapahtumista sijoittuu - ja jossa julma joukkoraiskaus, johon mies itsekin osallistui, toteutettiin legendaarisessa Häggertien kartanossa.

Nyt Häggertien perheestä jäljellä on vain poika Nathan. Kaiken keskiössä on kultalusikka suussa syntynyt Nathan, Gustenin lapsuudenystävä, nykyisin pahamaineinen pikkurikollinen, jota kutsutaan Herttuaksi. Ja totta kai samassa talossa Kallsjönin rannalla nähtiin myös Linn K ennen katoamistaan.”

Finlandia-ehdokasperusteluiden mukaan kirja kuvaa niitä vaikutuksia, joita raaka teko aiheuttaa tekijöille, heidän perheilleen, ystävilleen ja yhteisölle. Teko ei tuhoa pelkästään uhria, vaan uhreja ovat myös tekijöiden ympärillä olevat ihmiset. Intensiivinen tunnelma sekä maaginen ja taitavasti rytmitetty kieli vievät mukanaan. Teos muistuttaa, kuinka ainutlaatuista on kasvu aikuiseksi ja kuinka pysyvät jäljet siitä jäävät tulevaan.

Romaani olisi minusta loistava lukupiirikirja, koska poimin tekstistä hyvin erilaisia asioita kuin esittelytekstissä ja perusteluissa mainitut. Omasta mielestäni julma teko ja sen seuraukset jäivät täysin kolmiodraaman jalkoihin. Gusten Grippen suuri rakkaus on hänen entinen tyttöystävänsä Emmy, jota Gusten kiusaa tapailemalla Saga-Lilliä, Emmyn ystävää, ja Emmy puolestaan lankeaa Gustenin virittämään ansaan. Mielestäni Emmy ei myöskään ole pienten lasten äiti, vaan vasta odottaa ensimmäistään ja Linn K:n katoamista, kuten en ilmeisesti paljon muutakaan, edes pannut merkille.

Erilaiset näkemykset johtuvat varmastikin kirjailijan sekavasta kirjoitustyylistä, joka tekee tekstistä aivan liian rikkonaisen ja hukuttaa punaisen langan, jos sellaista edes onkaan. Kerronta on sinne tänne poukkoilevaa ajatuksen virtaa, joka välillä etenee nopeammin ja välillä hitaammin ja tähän kun ynnätään samojen asioiden toisto eri yhteyksissä, niin minua lukijana koeteltiin. Romaani vaatisi ehdottomasti ainakin toisen lukukerran, mutta minulle riittää oikein hyvin tämä yksi ja on kyllä mielenkiintoista kuulla Merja Ylä-Anttilan perustelut, jos hän valitsee teoksen Finlandia-voittajaksi.

Jälkisanat:

Monika Fagerholm on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kirjailijoita ja hän on saanut teoksistaan runsaasti ylistystä, palkintoja ja palkintoehdokkuuksia. Kirjoitustyyli varmasti jakaa lukijoita, mutta Fagerholmista pitävät luultavasti allekirjoittavat seuraavan: ”Hänen aikalaisromaaninsa paljastavat, haastavat, ihmettelevät ja jättävät ajatuksiin miellyttää kihinää. Niiden kieli on persoonallista ja loistokasta.” Minulla ei kihissyt, vaan leikkasi kiinni.

Ei kommentteja: