Koonti luetuista kirjoista

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Tulenpunainen kabaree

Kaunisto, Milja (2019): Tulenpunainen kabaree. Gummerus. 281 s.

”Uutuuttaan kiiltelevä Eiffel-torni on noussut absintista, taiteesta ja cancanista hullaantuneen Pariisin ylle. Kaupungin alamaailma ei kuitenkaan pääse riehakkaasta ylellisyydestä osaksi. Tämän tietää Pariisin pahamaineisen naisvankilan vartijakokelas Albert S. Grosjean.

Kohtalo viskaa Albertin tielle iloluontoisen, viiniä, naisia ja kabareita rakastavan kuvanveistäjän, Ville Vallgrenin. Taiteilijan seurassa Albert saa ensi kertaa maistaa Pariisin suloisempaa puolta.

Mutta makeassa liköörissä on menneisyyden karvas maku. Kun Montmartren kabareet syttyvät yksi kerrallaan tuleen ja Pariisin maailmannäyttely kohoaa, sekä Albert että Ville joutuvat valitsemaan suuntansa uuden maailman kaoottisella kartalla.

Tulenpunainen kabaree on herkullinen yhdistelmä rehevää ajankuvausta, ruumiillista riehakuutta ja kohtalokkaita mysteereitä. Historiallisia yksityiskohtia pulppuava romaani tarjoaa viihdykettä taidehistorian ystäville ja menneen ajan Pariisin rakastajille.”

Nuori vartijakokelas Albert S. Grosjean ei ole juurikaan poistunut vankila-alueelta, joten hän on autuaan tietämätön Pariisin tarjoamista huveista, mutta asian tila tulee muuttumaan. Eräänä yönä hän saa käskyn vahtia umpihumalassa olevaa suomalaistaiteilija Ville Vallgrenia, joka on päätynyt tyrmään toikkaroituaan alasti kadulla. Hieman yllättäen nämä kaksi hyvin erilaista miestä ystävystyvät ja iloluontoinen Vallgren haluaa esitellä varsin varautuneelle Grosjeanille Pariisin nautintoja. Lysti kuitenkin loppuu lyhyeen, koska kabaree toisensa jälkeen tuhoutuu tulipalossa ja siinä missä Ville suree menetettyä mahdollisuutta nähdä sääret, niin Albert taas näkee mahdollisuuden päästä poliisivoimiin polkupyöräpoliisiksi.

Romaanin houkutteleva esittelyteksti ei ole yhtään liioiteltua. Viime vuosisadan alun värikästä Pariisia kuvaava tarina muuttuu kuin varkain salapoliisiromaaniksi, jossa yritetään päästä tuhopolttajan jäljille. Salapoliisityön sivutuotteena Albert S. Grosjeanille selviää myös hänen vanhempiinsa liittyvä mysteeri, joten tarinassa kulkee rinnakkain kaksi eri juonilinjaa. Kerronta ei kuitenkaan poukkoile ympäriinsä, vaan juonet lomittuvat toisiinsa luontevasti, mitenkään pakottamatta. Tällaista varmaa ja sujuvaa kerrontaa on kerta kaikkiaan ilo lukea ja kun tähän lisätään mielenkiintoiset henkilöt sekä yllättävät käänteet, niin sivut kääntyvät kuin itsekseen. Kyllä, pidin kovasti ja jos ostaisin aikuisille joululahjoja, niin tämä faktaa ja fiktiota sekoittava historiallinen romaani löytyisi pukinkontista.

Jälkisanat:

En ole aiemmin lukenut Milja Kauniston romaaneja, vaikka lukulaitteeseen onkin ladattuna Ranskan vallankumouksen aikaan sijoittuva Purppuragiljotiini-trilogia. Enää en emmi, mutta ennen kuin syöksyn vallankumouksen pyörteisiin, otan luettavaksi keskiajalle sijoittuvan Olavi Maununpoika-trilogian.

Ei kommentteja: