torstai 21. marraskuuta 2019

Tulisiipi

Koskinen, JP (2019): Tulisiipi. Like. E-kirja, vastaa painettuna 351 s.

”Syvä ja kuulaan kaunis romaani pojasta, joka tahtoo lentää.

Suuren laman runtelemassa Amerikassa suomalaistaustainen perhe kuulee huhuja Neuvosto-Karjalaan rakennettavasta työväen paratiisista. He jättävät kaiken taakseen ja matkaavat Atlantin yli paremman tulevaisuuden tähden. Kaiken keskellä on perheen poika Kaarle ja unelma vapaudesta. Neuvostoliitossa hänestä kasvaa mies, jonka lentäminen ja rakkaus pelastavat.”

Kaarle Kuura, Charles Frost, Tulisiipi. Minnesotan Suolasaarella asuvalla pienellä pojalla on monta nimeä ja kuvaavin niistä on Tulisiipi, jonka perheystävä Kolme Arpea oli hänelle antanut. Toisen polven amerikansuomalainen Kaarle haluaa vain lentää ja kun isä päättää suuren laman aikana viedä perheensä Neuvostoliittoon, työläisten paratiisiin, Kaarle pakkaa mukaan omat aarteensa, lentokoneen sekä postikortin, jonka oli saanut ensimmäisenä Atlantin yli lentäneeltä Charles Lindberghiltä.

Neuvosto-Karjalassa Kaarlen isä joutuu tunnustamaan itselleen, että agitaattoreiden aggressiivinen lobbaus oli sokaissut hänet ja hän oli vaihtanut perheensä vapauden tyhjiin lupauksiin. Kaarlea kuitenkin kantaa hänen unelmansa ja kun hänelle annetaan mahdollisuus päästä oikean lentokoneen ohjaimiin, Kaarle on valmis vaihtamaan nimensäkin. Gennadi Timošev Zamorozkinista tulee maineikas lentäjä-ässä, joka ansiokkaasti taistelee toisessa maailmansodassa saksalaisia vastaan ja kun Gennadi pääsee kosmonauttikoulutukseen, hän on elänyt todeksi Charles Lindberghin postikorttiin kirjoittamat enteelliset sanat: ”You’ll be the gratest pilot of the world”. Gennadin ei kuitenkaan anneta unohtaa juuriaan, neuvostoviranomaisille hän on edelleen Kaarle Kuura, suomalaistaustaisten siirtolaisten jälkeläinen.

Finlandia-ehdokasperusteluiden mukaan romaani on traaginen tarina vallankäytöstä, vakoilusta, vainosta, epäilyistä sekä sairaasta maailmasta ja päähenkilö selviytyy hurjista koettelemuksista ainoastaan unelmansa voimalla. Minusta perustelut ovat jokseenkin liioiteltuja, koska keskiössä ei suinkaan ole yhteiskunta tai Stalinin vainot, vaan Kaarle ja hänen unelmansa. Loppu tosin on traaginen, mutta se sopii minun mielikuvaani tuon ajan Neuvostoliitosta. Yhdyn kuitenkin siihen, että teoksessa yhdistyy kiinnostava aihe ja mukaansatempaava tarina, jossa on minusta huomattavasti enemmän toivoa kuin epätoivoa. Pidin kyllä lukemastani, mutta romaanissa ei ole samanlaista pauloihinsa kietovaa kielenkäyttöä kuin edellisten vuosien Finlandia-voittajissa, joten nähtäväksi jää, riittääkö pelkkä tarina.

Jälkisanat:

Suomalaisen kirjakaupan henkilökunta on valinnut Tulisiiven vuoden kirjaksi 2019 ja lisäksi romaani kilpailee tämän vuoden Savonia-kirjallisuuspalkinnosta viiden muun ehdokkaan kanssa.

Ei kommentteja: